maanantai 15. kesäkuuta 2015

MUST HAVE HIGH HEELS

heels5

Heips! Täällä ollaan pienen sairastelun jäljiltä odottamassa alkavaa viikkoa ja ulospääsyä! Minulla on ollut probleemana nielurisani, jotka vaan kasvavat ja kasvavat ja kasvavat ja keräävät kaikki mahdolliset pöpöt ja saavat minut jatkuvasti jonkun pöpön kouriin sairastelemaan. Välillä vedän hirmuista paniikkia, että tukehdun niihin, koska ne ovat kooltaan jo melkoiset, että nielurisaleikkaus saattaa olla kulman takana odottamassa. Ennen kaikkea harmittaa, että jouduin olemaan melkein heti Cosmossa aloittamisen jälkeen sieltä pois.

"Kynä" tuntuu ehkä hitusen painavalta tämän pitkän kirjoitustauon jälkeen, mutta haluan kehittyä kirjoittajana ja siksi kirjoittaa mahdollisimman paljon! Olen kerännyt päätähuimaavan pitkän listan, mistä haluan kertoa täällä, mutta tällaisella pähkäilijällä on hitusen valinnanvaikeuksia, mihin tarttua ensimmäisenä.

Ajattelin aloittaa postaussarjan, jossa esittelen kaikki lempiostokseni, jotka olen noin viimeisen vuoden sisällä löytänyt ja napannut itselleni. Voin sanoa, että näitä postauksia tulee riittämään! Tyylini on jonkun verran muuttunut siitä ajasta, kun viimeksi bloggasin kunnolla ja blogin alkuajoista melko huimanmoisesti (onkohan tuo edes oikea sana, hah). Löysin oman tyylini joskus 15-vuotiaana, kun värjäsin ensimmäisen kerran hiukseni bruneteksi. Siihen asti se oli ollut hakoteillä, mutta löydettyäni hiusten värin, joka tuntui omimmalta, löytyi itselleni sopiva tyyli. Siltä pohjalta tyylini on vuosi vuodelta kehittynyt siksi, mikä se nyt on.

Mustia korkokenkiä on nähty täällä kaikki nämä vuodet!

heels3

heels2 
heels1

Mustat korkokengät ovat klassinen kenkävalinta, joka sopii lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen sekä lähes asuun kuin asuun. Ne ovat aina varma valinta ja vuodesta toiseen tyylikkäät. Olen kuluttanut elämäni aikana jo uskallanko edes laskea kuinka monta paria näitä. Jos pitäisi valita yhdet korkkarit, niin voisin elää pelkästään näillä. Täydellisimmät ne ovat, jos niissä on noin 12 cm korko, muutama senttiä korokepohjaa, mokkainen pinta ja yksinkertaisen kaunis ulkomuoto ♥ Löysin tämän täydellisen Dorothy Perkinsin parin viime syksynä Zalandolta. Ylläpidän näiden kuntoa putsaamalla ne jokaisen käyttökerran jälkeen!

heels8 
Uskon, että korkokengät tekevät naiselle paljon. Kauniit kengät osaavat tehdä ihmeitä ololle. Ne tuovat kroppaan ryhtiä, itsevarmemman olon ja korostavat muotoja. Ja tietysti, kun tämmöinen pieni pätkä olen, niin muiden korkeudelle kohoaminen on toisinaan mukavaa maanrajasta piipittämisen sijaan - vaikka senttejä en huolisi yhtään lisää.

"Give a girl the right shoes, and she can conquer the world." - Marilyn Monroe

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

NEW HOME PART 1/4 ♥ - MITEN METSÄSTÄÄ UNELMIEN KOTI?

Huh, että on takana jännä viikko! Maanantaina aloitin unelmieni kesän astumalla sisään Sanomatalon ovista kohti Cosmopolitanin toimitusta. Huh huh, en vieläkään tunnu käsittävän, että se ei ole vain täydellistä unta, että vietän tosiaan kesäni siellä. En käsitä.

Mutta tarkemmin sanottuna koko kevät/alkuvuosi on ollut jännä! Monen asian suhteen - kuten muuton ja uuden kaupungin ♥ Olin pyöritellyt mielessäni lähtöä omilleni ja Lahdesta pois jo kehtaanko edes sanoa kuinka kauan, mutta elämässäni oli paljon isoja asioita meneillään viimeisenä parina vuotena, että sitä vain tuli vetkuteltua. Silti tiesin koko ajan, että se on se, mitä kaipaan elämääni, mutta se olisi ollut liian valtava muutos kaikkien muiden muutosten kanssa samaan syssyyn. Lopulta hetki tuntui oikealta ja tiesin mitä halusin.

1

Sitä aina kauhistellaan ja pelotellaan, kuinka hirmuisen vaikeaa on löytää asunto - etenkin pääkaupunkiseudulta! Ja onhan se tietysti totta, mutta asunnon etsiminen on kuin työhakua. Siihen täytyy nähdä vaivaa, kilpailla ja osoittaa olevansa juuri se, joka asunnon ansaitsee. Sain kunnon kauhukuvia, kun minua peloteltiin asunnon saannin vaikeudesta ja että Helsinki on huono, huono, huono idea. Internetin asuntoesittelysivustojen syövereissä tunsin oloni toivottomaksi toivottomien esitteillä olevien asuntojen keskellä. 

2

Lopulta kuitenkin, kun pistin asuntoetsinnät vakavissani käytiin, nappasin asunnon päivälleen viikossa! Ensimmäisessä asuntonäyttelyssä kiristelin hampaitani kaikille kymmenille kilpailijoilleni ja totesin pelottelijoiden olleen oikeassa. Sitten aloin panostamaan. Aloin vakoilemaan asuntoja todenteolla ja rekisteröidyin asunnonhakijaksi, jolloin aloin saamaan ennakkonäyttelyilmoituksia sähköpostiini. Ja naps - samana iltana asunto, joka tuntui heti Siltä Oikealta - oli puhelimeni ruudulla kaikessa kauneudessaan. Ilmottauduin ennakkoesittelyyn alta aikayksikön ja muutamia päiviä myöhemmin menin katsomaan asuntoa. Mitä nyt olen huomannut, niin todella harva tajuaa ilmottautua asunnonhakijaksi. Ennakkonäyttelyssä olevat asunnot eivät siis ole vielä julkisena esillä netissä ja olen ymmärtänyt, että parhaat asunnot viedään juuri tässä vaiheessa!

3

Koska ennakkoesittelyyn ei ilmeisesti oteta montaa henkilöä (nopeat syövät hitaat!), paikalle saapui minun lisäkseni vain eräs nuori mies. Kilpailuhenkisenä en pitänyt vastustajastani, mutta iloitsin siitä, että mahdollisuudet asuntoon olivat niinkin suuret kuin 50/50! Ottaen tosin huomioon sen, että välttämättä kumpikaan meistä ei välttämättä miellytä vuokranantajaa. Edelliseen asuntoesittelyyn pettyneenä olin nostanut panoksia ja vein asuntoesittelijälle tavallisen täytetyn asuntohakemuksen lisäksi myös käsinkirjoitetun vapaamuotoisen pitkän kirjeen, jossa tarinoin itsestäni ja perustelin, miksi juuri minä olisin hyvä valinta uudeksi asukkaaksi.

Asunto oli täyttä rakkautta ja fiilikset korkealla esittelyn jälkeen! Minulla oli pieni hyvä tunne, että saattaisin viedä voiton kotiin. Seuraavana päivänä sain itkeä onnesta - asunto oli minun. Pasmat olivat sekaisin! 

4

Miksi rakastan tätä asuntoa? ♥ 
- Täysin remontoitu, kaikki uutta 
- Minimatka keskustaan, mainiot kulkuyhteydet
- Hyvää, rauhallista asuinseutua
- Kaunista aluetta
- Ikkunasta näkymät lenkkipolulle: näen vain puita, lenkkeilijöitä, koiria, lintuja, oravia, pupuja...
- Asunto loistaa iltaisin auringonlaskun sävyissä
- 32m2, neliöt hyödynnetty täydellisesti
- Juuri oikean kokoinen söpö parveke

5

Tässä postauksessa kuvia aivan muuton alkuvaiheilta maaliskuun lopulta! Harmi, etten tullut tajunneeksi räpsiä asunnosta kuvia tässä vaiheessa järkkärillä.  

To be continued...

tiistai 2. kesäkuuta 2015

AND THEN SHE GREW UP

Heips!

Olen Petrina - Helsingissä elämäänsä aloitteleva 155,5 senttinen hieman höpsähtänyt tapaus. Mittariin pyörähti äskettäin 21 vuotta. Elämäni ensimmäiset päälle parikymmentä vuotta kasvoin Lahdessa, mutta unelmoin jo vaahtosammuttimen kokoisena (jonka kokoinen taidan tosin olla vieläkin, haha!) tulevaisuudesta suuremmissa ympyröissä. Tänä keväänä olen pakertanut ensimmäisen oman kotini parissa Länsi-Helsingissä, jonne pääsin muuttamaan kunnolla huhtikuussa. Mieluisampaa asuntoa en olisi voinut toivoa! ♥ Tällä hetkellä intoilen alkaneesta kesästä, jonka vietän Cosmopolitanissa toimituksen harjoittelijana.

Rakastan pientä arjen luksusta, ystäviä, uusia ihmisiä, korkokenkiä, pukeutumista, inspiroitumista, kirjoittamista, valokuvaamista, uusia kokemuksia, itseni kehittämistä, mielenkiintoista maailmanmenoa sekä suuria unelmia ja niiden eteen pakertamista.

Lempisitaattini on jo pitkään ollut: Smile to the world and the world smiles back at you. ♥ Se kuvastaa mielestäni paljon sitä, miten uskon (lähes) kaiken olevan mahdollista, kun vain tekee sen eteen tarpeeksi töitä sekä että positiivinen elämä on lähtöisin vain sinusta itsestäsi. Se on vain kiinni siitä, miten elämään asennoituu! Ja ottaako huonotkin asiat hyvänä kasvun paikkana ja haasteena vai jääkö mököttämään.

Ensimmäisen blogitekstini kirjoitin tänne 16-vuotiaana. Elämänkuvioni ovat sanomattakin siitä ajasta muuttuneet melkoisesti ja enemmänkin kuin voisi kuluneen ajan pituisesta jaksosta uskoa! Pitkän blogitauon aikana olen mielestäni kasvanut valtavasti ihmisenä. Olen löytänyt sen, kuka olen ja haluan olla - ainakin uskon niin. Ajattelin kertoa joskus avoimesti, mitä blogitauon aikana pinnan alla oikeasti tapahtui.

Bloggaan avoimesti elämäni pienistä ja suurista asioista - pirteää asennetta unohtamatta!

image1

torstai 6. marraskuuta 2014

PSSSSST...

Palaan myöhemmin bloggaamaan :)

a1 öhöh2 e4 e3 e2

maanantai 29. syyskuuta 2014

LITTLE FALL WANTIE LIST ♥

Tämän hetken himoittuja! ♥ Tiedä tuliko tästä listasta nyt sitten ihan niin pieni... Olisin puurtamassa tämän kanssa vielä ensi sunnuntainakin, jos edes yrittäisin koota kaikki toivotut materialismionnellisuudet!

Wanties1

♥ Vaaleansinen toppi Forever21 | Kaulakoru (liian ihana, iih!) Nelly | Valkoinen kynähame Forever21 | Kultainen toppi ja hame Nelly | Kukkatoppi Nelly | Harmaa crop top Forever21 | Musta sifonkitoppi (ohh!) Nelly | Vaalenpunainen yöpaita Forever21

Wanties3

 ♥ Koralli toppi Nelly | Saappaat Nelly | Valkoinen mekko Nelly | Nahkahansikkaat (pakko saada, älkää ostako, että mullekin jää!!! :D) Asos | Pikkulaukku Michael Kors | Lila sifonkipaita Nelly | Ruskea käsilaukku (täydellisin peruslaukku, nam!) Michael Kors

Wanties2

♥ Valkoinen neule Forever21 | Pipo Forever21 | Neule valkoisella röyhelöllä (senkin söpöys!) Forever21 | Helmistatement Forever21 | Urheilutakki Forever21 | Talvisaappaat Ugg Australia | Pitsitoppi Nelly

Jos vaan voisin käyttää blogissa niitä iPhonen hymiöitä, joilla on sydämenmalliset silmät, niitä olisi tämä postinki täynnä tuotteiden perässä! Päivitellään myöhemmin, oonko saanut napattua näistä jotain!

Noh, valuiko kuola?

lauantai 27. syyskuuta 2014

LIFE IS SHORT, SMILE WHILE YOU STILL HAVE TEETH


Kohti unelmien hammasriviä...  ♥

Untitled

Heipsun! ♥ Nyt on pakko pällistellä mun hampaitani! Oon tänään koko päivän ollut silmät suurina ihmetyksestä aina, kun satun katsomaan peilistä, sillä aamulla olin hampputohtorin (:'D haha hammaslääkärin) luona suurehkossa operaatiossa. Mun hampaitani rakennettiin täydellisen muotoisiksi, mutta vielä on parin viikon päästä part 2 edessä ja hienosäätöä luvassa!

Oon täällä maininnut pariin otteeseen mun tämän vuoden alusta asti meneillään olleesta hampaiden oikomishoidosta yksityisellä hammaslääkärillä. Nyt ollaan aivan viimoista vaille valmiita. En osaa päättää, onko näky nyt mun mielestäni OUTO vaiko upea, vaikka tämä ei ole vielä lopputulos.

Hampaat ovat olleet mulle harmin ja taistelun paikka jo pitkän aikaa rautahampaiden ilmestymisen jälkeen ja nyt vielä viimeisenä parina vuotena pieni itsetunnon kolahduksen paikka. Mulla on suuret hampaat, jotka pullahtavat väkisinkin näkyville joka tilanteessa. Aivan pikkuisena mulla oli täydellisen suora rivi pikkiriikkisen pieniä maitohampaita, mutta kun ne napsahtivat irti, paikalle kasvoivat mahtipontisen suuret mötikät, jotka eivät mahtuneet suuhuni sitten millään. Tuloksena oli aikamoinen sökkyrä, hampaat sojottivat pahasti minne sattuu ja purentavirhe oli paha. Niimpä tyttö pistettiin hampaiden oikomishoitoon, jossa suoristettiin sekä ylä- että alariviä, käytettiin yökojeita, asennettiin takahampaisiin piikkejä ja kuminauhoja... Muistanko edes mitä kaikkea. Kärvistelin hoidossa kolmosluokalta lukion kolmosen alkuun ja sitten hampaiden piti olla buenot! Mutta joku meni vikaan ja vuotta myöhemmin sama vinojen hampaiden sokkelo oli palannut takaisin. Siitä löysin tieni yksityisen hammaslääkärin penkkiin!

Lopputulosta odotellessa...!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

CAR GIRL PHOTOSHOOT

b15

b7

Oltiin viime viikolla mun hyvän ystäväni Ossin kanssa kuvailemassa vähän erilaisia kuvia! Mun papaltani jäänyt Ford Focukseni myytiin tällä viikolla ja mun oli aivan pakko saada siitä muistokuvia. Oli samalla viimeinen mahis toteuttaa mun inspiraationi auton kanssa kuvailusta! Auto ei ollut oikeasti mun, mutta olin sen ainut kuski reilun vuoden, joten minun oma silmäteräni se oli ♥ Ja sen kyydissä olen kököttänyt 12-vuotiaasta, joten tuo menopeli on täynnä kaikenmoisia rakkaita muistoja. Tuhersin, haha, oikeasti itkua ajaessani autoa Ford-autokauppaan, jonka kanssa teimme kaupat, ja jouduin jäämään piiloon parkkipaikalle vetisten silmieni kanssa :D Oon ehkä lievästi sanottuna autotyttö ja kiinnyn niihin kuin lemmikkeihin! Nyt mun Fordini on ainakin hyvästelty hyvin...

Taivas oli pullollaan pinkin, lilan, sinisen, keltaisen ja ties vielä minkä muun sävyjä. Aurinko laski ja oltiin ehkä kaupungin kauneimman niemen päässä Vesijärven rannalla kuvailemassa. Vau miten kaunis ilta! Täytyy sanoa, että esimerkiksi ensimmäinen kuva näytti muokkaamattomana lähestulkoon samalta kuin nyt, mitä nyt vähäsen värejä jälkikäteen tehostin!

b8
  
b18

b12

Mun Fordini oli mun mielestä todella kaunotar! Ja niin ihana ajettava. Rentoudun sillä, että saan ajella hyvän musiikin tahdissa. Tiedä tuleeko mulle ikinä kelpaamaan mikään muu ajopeli kuin Ford ja juuri tämä malli (ellemme keskustele sitten Audeista ja Range Rovereista hah!). Olin ehkä aikoinaan mun ystävistäni kaikista eniten innosta piukeana menossa autokouluun ja odotin aina teoria- ja ajotunneille pääsyä kuin mitäkin. Ekoilla ajotunneilla mun reaktioni oli huihuihuiapuaapuahuui, mutta nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että taidot on aika hyvin hanskassa, vaikka itse sanonkin.

Keskustassa asuvana oon vänkkäillyt kaikkien yksityiskohtaisten liikennesääntöjen kanssa, sillä minne ikinä oon mennytkin, on aina pakko ajaa kaupunkiajoa mennen tullen ydinkeskustassa! Kaikenhuipuksi jokaikinen ja ainoa kerta mun lähtiessä ajamaan oli noustava jyrkkä pitkä mäki autotallin sisältä pois samalla kiihdyttäen, samalla varoen, sillä mulla oli väistämisvelvollisuus autotallista tullessa, vaikka sieltä käsin ei nähnyt mitään ympärilleen, ennenkuin auton nokka oli jo kokonaan ulkona. Hah. Tämän jälkeen piti vielä tehdä toinen mäkilähtö keskeltä jyrkkää mäkeä, sillä autotallin ovi sijaitsee keskellä mäkeä! Toivon vaan nyt hurjasti, että nyt nämä mun opitut taidot eivät katoa taivaan tuuliin, kun autoa ei ole säännöllisessä käytössä. 

b4

b5

b11

Mutta keskustassa asuvana mun moottoritietaidot eivät sitten olleetkaan kerskuttavat ennen tätä kesää. En paljoa siellä ikinä ennen käynyt, saati että olisin käynyt yksin. Tänä kesänä mun oli sitten otettava nokka kohti Porvoota, enkä todellakaan, en todellakaan olisi tahtonut pitkän tauon jälkeen yksin lähteä motarille! Vänkkäilin aikani navigaattorin kanssa, että pääsisin perille miniteitä pitkin. Niin, että mun kuului reitittää vielä kesken matkan navigaattori uusiksi, että se löytää ne haluamani maantiet, haha :'D 

Mutta kuinkas kävikään... Matkan varrella navigaattori ei tahtonutkaan enää löytää mun aiemmin suunnittelemaani reittiä ja meinasin saada aivohalvauksen ja sydänkohtauksen ja ties minkä, kun tajusin, että motarille se on mua käskemässä! Ajoin sitten sen ohi panikoimaan bussipysäkille ja soittamaan pienen, suuren iik-puhelun. Lopulta mun oli vain päätettävä totella navigaattoria, sillä se näytti tasan yhden reitin. Olin sen verran sydäntykytykset päällä, että bussipysäkiltä lähdettäessä u-käännökstä tehtäessä onnistuin jumaisemaan pieneksi ikuisuudeksi autoni poikittain keskelle maantietä, niin että se peitti molemmat edestakaiset kaistat! Huh. Pääsin kuin pääsinkin motarille ja onnellisena totesin, että tämähän toimii. Mutta mitäs sitten... :'D Uhmaavat pilvet peittivät taivaan ja taivaalta rysähti semmoinen hullu rankkasade kera rakeiden, ettei ole aikoihin nähty! Näkyvyys oli lähes olematon ja minä pieni Petrina yritin rullailla sen auton kanssa ypöyksin olemattoman 15 minuutin moottoritiemenneisyyteni kanssa silmät kiinni tuulilasissa tihrustaen jäykkänä kauhusta! Perille päästyä mua huvitti suuresti koko mun sattumuksien seikkailu! Terästäydyin siinä varsinaiseksi moottoriteiden sankariksi :'D

b6

b14

Goodbye my favourite car ♥

lauantai 20. syyskuuta 2014

LIVE A "WANT TO" LIFE, NOT A "HAVE TO" LIFE

b9

Heeippa! ♥

Jotenkin on nykyään niin korkea kynnys kirjoittaa blogiin! Tuntuu, että aina pitäisi olla superhieno postaus, että sen tohtii julkaista, koska blogimaailma pursuaa nykyään koko ajan mitä hienompia täydellisimpiä juttuja. Ja ennen kaikkea se, että mun perfektionistipääni menee tässä ihan lenkuralle ja sikkuralle, sillä tahdon tehdä hyvää jälkeä! Ja monesti se sitten jää tekemättä, jos en jaksa alkaa panostamaan... Pitäisi päästä siitä eroon, sillä miten ihanaa se oli, kun aikoinaan blogin aloitettuani höpöttelin tänne kaikkea omaksi ilokseni, enkä sen koommin ajatellut!

Nytkin tässä oli fiilis, että tahdon vaan höpistä tänne, vaikka ajatuksissa siintää, että kauhean iso yleisö ja pitäisi tehdä täydellinen postaus. Pyhhh. Haluaisin blogin olevan ihanien asioiden ja kaikenlaisten ajatuksien paikka, rentouttava paikka. Mulla on kyllä rehellisesti sanottuna mennyt mun perfektionistuus monessa asiassa vähän yli lähiaikoina. Joko se vetää voimat tai sitten en saa mitään aikaiseksi, koska "se on joko kaikki tai ei mitään". Ja se tunkeutuu helposti tavallisen opiskelun ja työn lisäksi myös ihmissuhteisiin, terveyteen ja urheiluun, ulkonäköön ja ylipäätään kaikkeen mahdolliseen mitä teet. Ja haluat aina olla hyväntuulinen ja posiitivinen. Tietyissä määrin se tekee hyvää ja potkii sopivasti pepulle, mutta välillä se on kirous ja olisi nice olla välittämättä joka ikisestä pikkuseikasta! Oon oppinut lyhyessä ajassa paljon elämästä ja itsestäni, mutta tässä vielä edessä pala purtavaksi, päätän nyt vähitellen vaan ryhtyä nielemään perfektionistisuuteni!

Mulla on ihme väsyputki päällä. Unirytmissä on tsempattavaaa mun hirmuisen aikaisten herätyksien vuoksi, mutta vaikka välissä olisi hyvin nukuttuja aikoja, oon silti pöperössä. Luulenpa sen johtuvan turhautumisesta, sillä en oo hymy korvissa tästä "välivaiheesta" elämässä, kun kaikki isot asiat elämässä ovat keskeneräisiä ja pitää etenkin odottaa sitä, että milloin pääsee muuttamaan. Tietää, että kohta tapahtuu, mutta ei ihan vieeelä, odotat nyt hetken vielä ja tahtoisin ne isot asiat jo alta pois! Haluaisin jo päästä elämään sitä elämää, joka mua odottaa muuton jälkeen!

Mun päässäni surraa kyllä niin paljon ajatuksia nykyään!

lauantai 13. syyskuuta 2014

ITSERUSKETTAVAT SYYNISSÄ

Ihannoin tummaa naiskauneutta ja mun silmissä on mitä kauneinta olla brunette kera kauniin päivettyneen ihon! Harmikseni en ole syntynyt latinoksi, vaan harmaaksi suomitytöksi, joten täytyy vähän feikkeillä ja huijata omaa värimaailmaansa!

Oon kokeillut viimeisen viiden vuoden aikana jos jonkinsorttista itseruskettavaa sisältävää purnukkaa ja pötikkää, ja aina on ollut säännöllisessä käytössä jokin. Nyt mun sydämeni on vienyt hyvin vahvasti eräs itseruskettavamerkki ja siitä kuulette mun pienen testini tuloksissa!

a2

a3  

Dove Summer Glow (sävy medium to dark skin) oli mun ensikosketukseni ruskettajiin viisitoistavuotisena ja siitä lähtien se on keikkunut menossa mukana! Dove on päivettävä vartalovoide, joka antaa kevyttä sävyä. Käytän tätä päivittäisenä voiteena sekä kasvoille että vartalolle itseruskettajan lisänä. Todella kätsy tuote, sillä kerta kosteusvoidetta tulee jokatapauksessa käytettyä, niin miksei yhdistäisi siihen ruskettavaa hyötyä! Hintaa purtelolla on vain hassut 6e. Huono puoli saattaa joidenkin mielestä olla pieni tunkkainen tuoksu (johon en itse kiinnitä huomiota) ja tökötti saisi kuivua iholle hieman nopeammin, ettei tarvitse heilua miljoonaa vuotta nudistina! Lopputulos on tasainen, sillä sävy ei ole vahva ja voide on helppo levittää. Muistan silti 5toistavuotisena, että silloin se ei ollut aivan niin helposti sanottu kuin tehty ja joku pieni läntti saattoi sinne tänne tulla. Luultavasti siksi, etten uskaltanut läimäistä voidetta niin paljoa kuin nykyään ja väri ei levinnyt kunnolla joka paikkaan.
 
a6

Tässä tulee testin kakkossijan saanut bareMinerals Faux Tan Body -ruskettaja! Mutta ykkönen mitä söpöimmässä ulkonäössään ♥ bareMineralsista kuulin niin hurjasti hyvää, että klikkasin sen aikoinaan itselleni tyyriistä hinnasta huolimatta täältä! Hintaa putelolla on tuolla pari euroa päälle kaksikymppiä, joka on mun mielestäni liikaa itseruskettavalle, vaikka Suomesta ostettuna tämä sama putelo on vielä jopa puolet kallihimpi. Tahdon tumman rusketuksen ja tämä antaa sen! Plussaa siitä, että voide on jo valmiiksi tummansävyistä, joten näkee heti iholla, minne on levittänyt sitä. Tuotetta käytettäessä on ehdottomasti oltava nopsa, pestävä käsiä tiuhaa tahtia ja oltava mielestäni myös kokenut itseruskettajien kanssa, sillä väri on voimakasta ja kämmenet ovat herkästi äkkiseltään hyvin mustat! Helpompana vaihtoehtona on tietysti käyttää hanskoja ja itseruskettavalle tarkoitettavaa levityskinnasta, mutta niitä en ole ikinä testannut itse, en tiedä sitten miksi. Positiivista on myös ihana, erilainen tuoksu! Tuote olisi ehdoton ykkönen, ellen olisi löytänyt halpaa ja helpommin ihoon tarttuvaa itseruskettavaa tämän löytämisen jälkeen... Itseruskettavaneitsyelle en tätä silti ensimmäisenä suosittelisi.

a5

Testin kolmanne sijalle menee Kicks -kosmetiikkaliikkeen Self-Tanning Lotion. Tästä on kuultu muilta paljon kehuja, jonka vuoksi tämän aikoinaan kotiutin. Loistava tuote, mutta ei aivan täytä mun hakemiani asioita itseruskettavalta! Sävy on kevyt ja mun ihonsävyyni ehkä liian kellertävä. Tuoksusta tulee mieleeni uimahalli. Putelo ei niin kovin miellytä mun silmääni. Hinta noin kympin verran! Suosittelisin aloittelijalle.

  a4

Viimeisenä ehdoton lempparini, St. Moriz Instant Self Tanning Mousse (sävy dark) sekä kuvista puuttumaton saman ruskettajan voidemainen versio. Vaahtoversion nappasin itselleni täältä ja voidemaisen täältä. Hinnalle voi höräyttää pienet naurunremakat, sillä kumpikin pötikkä maksaa löytämästäni kosmetiikan verkkokaupasta 6,50 euroa, haha! Halvin koskaan ikinä kokeilemani kunnon itseruskettava, mutta silti paras. Oon kuullut huhuttavan tämän muistuttavan hyvin paljon jopa viitisen kertaa kalliimpia St. Tropezin kehuttuja itseruskettavia. St. Morizin ruskettavat ovat sävyltään todella tummia ja jo yhdellä levityskerralla saa heti upean, tumman rusketuksen! Sävy tulee pintaan lähes heti levityksen jälkeen ja iho on kuiva nopeammin, mitä minkään muun ikinä kokeilemani itseruskettavan kanssa. Tämä on uusi tuttavuus, mutta nyt heti säännöllisessä käytössä ja meillä on edessä onnellinen tulevaisuus yhdessä! Käytän sekä vaahto- että voideversiota. Vaahto tarttuu parhaiten kasvoihin. Voide soveltuu parhaiten ihon kuivempiin osiin, sillä vaahtoversio kuivattaa esimerkiksi sääreni lahjakkaasti, jolloin tökötti ei leviä tasaisesti. Tämän kanssa on ehdottomasti oltava  myös vauhtihirmu levityksen sekä käsien pesun suhteen, ja hanskoista ja/tai levityskintaasta voi olla iso hyöty. Täydellinen tuote tumman rusketuksen tahtovalle, sekä pikaista rusketusta tarvitsevalle! 

a7

Lopuksi vielä havainnollistava kuva tököteistä! Mites teidän kokemukset itseruskettavista?

Eilen meillä oli hauskat kuvaukset, enkä malta päästä laittamaan niiden otoksia tänne blogiin! Palaillaan niihin toivottavasti huomenna, nyt alan kiiruhtamaan Helsinkiin ja tänään olisi luvassa muunmuassa synttäripartyilyä. Huisinhauskaa viikonloppua kaikille!

torstai 11. syyskuuta 2014

THE BAGS UNDER MY EYES ARE CHANEL

Silmäpussit nimittäin... :D Tottakai omat under-eye bagsini ovat Chanelia...

a6

Heipäheei! ♥ Reilussa kuluneessa viikossa ovat olleet merkittävässä roolissa silmäpussit (eivät nyt ihan oikeasti onneksi, mutta kuvauksellisesti mun huikeasta väsymyksestä!). Etenkin kun tämän lasipään Ray Banin silmälasit kävivät haukun hampaissa puruleluna ja olin tätä tiistaita ennen kuukauden pelkken piilolinssien armoilla, jotka kovassa käytössä väsyttävät silmiä entuudestaan jo muiden väsytyssyiden lisäksi! Aamuneljän kellonpirinät eivät ole tehneet mun päivistäni luksusta, etenkin kun se pään pehkuihin asettaminen illalla ei tunnu olevan mulle se helpoin juttu. Useampana aamuna mun väsynyt pääkoppani ei ole ymmärtänyt ollenkaan kellon soivan ja oon herännyt viimeisellä mahdollisella hetkellä ja katasrtrofi on ollut irti! Ja siinäpä sitä menee koko loppupäivä vinksinvonksin, jos en saa rauhaisaa aamukäynnistymistä. Vaikka oikeasti olen hurja aamuvirkku, kunhan unimäärät eivät ole pahasti miinuksen puolella.

Mutta sitä tuli oltua onnekas - selvisi yllättäen, että mun kausijunalipullani pääsee kaikista nopeimpiin juniin Pendolinoista InterCityihin, joten mun aamuni myöhenee nyt kolme varttia ja kyyti vaihtuu laadukkaampaan!

a2

Viime viikon alussa oli harmitus päällä, kun sain epämieluisan vastauksen unelmatyön haastattelusta. Nyt kävi näin, mutta harmitti, että nuo haastattelutilanteet ovat mulle niin kinkkisiä! Tarinoin ja jorinoin itse hakemuksessa vaikka kuinka hyvin itsestäni, sillä kun saan kirjoittaa, olen vakuuttava, edustava ja todenmukainen. Mutta voi möh sentään, kun luvassa on haastattelu! Vaikka normaaliolosuhteissa mun suuni käy *päpäpäpäpä* ja olen rento tapaus, joku painaa mulle hyvinhyvinhyvin tärkeissä tilanteissa aivojeni off-napin päälle... Sellaista käy harvoin, mutta kun käy, niin kyseessä on asia, jota haluan todella paljon. Etukäteen ei jännittänyt yhtään, mutta ensimmäisten kättelyjen jälkeen kurkkuun ilmestyi möykky, joka sai puheen tökkimään. Harmitti tosissaan, että näen sopivani työhön täydellisesti, mutta en onnistunut todistamaan sitä. Haastattelutilanne kun ei kerro mitään siitä, millainen olen oikeasti työssä. Noh, tämä oli vasta ensimmäinen tämän alan haastattelu, eikä niitä muitakaan haastatteluja ole menneisyydessä montakaan ollut, vaikka työpaikkoja on ollut useampi, niin jotain tästä tuli taas opittua ja ehkä ensi kerralla kieli ja aivot pysyvät vauhdissa mukana!

a4

Samaista päivää ei helpottanut se, että nirvahdin opiskelupaikassani siitä, että gluteenittomana saan (joudun) syödä jatkuvasti päivän kasvisruokavaihtoehdon. Muilla oli ihania pihvejä ja karvani nousivat vielä enemmän kattoon, kun huomasin muille erikoisruokavaliota noudattaville tehdyn omat lihapihvinsä, vaikka heillekin olisi passannut yleisen linjan kasvisruokavaliovaihto! Minä en viherpiipertäjäksi rupea näin kärkkäästi sanottuna, vaikka mulla ei ole mitään kasvissyöjiä vastaan, mutta mulle yksi iso terveyden takia ehdoton ruokarajoite on jo tarpeeksi! Onneksi sain päivän loputtua ihanaa seuraa piristämään ja eteemme kaipaamaani LIHAISAA välipalaa ♥

a5

Keskiviikkona meillä oli leffailupäivä Finnkinon Superpäivän merkeissä ja käytiin katsomassa Teenage Mutant Ninja Turtlesit kera ihanan Megan Foxin! Mutta koska olin jättänyt edeltävän yön unet liian vähäiseen arvoon, nukuin sopivasti leffan loppukohtauksen ohi piilossa 3D-lasien alla, haha. Odotin leffalta enemmän toimintaa, mutta se oli ennemmänkin "lapsekas", vaikkakin hauska, höhlä ja näkemisen arvoinen! Torstaina mulla oli vauhtipäivä laivareissun ja illalla järjestettyjen hyvän ystävän läksiäisten ansiosta! Ystäväni lähti Lontooseen ja on niin upeaa nähdä ihmisten toteuttavan unelmiaan! Postauksen kuvat läksiäisistä. Riensimme ensin syömään vanhanajan jenkkityyliseen burgeripaikkaan Pika-Kievariin, jossa osa ruokatiloista on oikeassa vanhassa amerikkalaisessa koulubussissa! Herkuttelujen jälkeen (minä pistin poskeeni mehevän annoksen jauhelihanachoja) päädyimme satamaan. Oli super fun, eikä kaikki kuvamateriaali siitä johtuen edes sovellu tänne!

a1

Pitkän viikon jälkeen en tohtinut vielä huilia, vaan olin sopinut näkeväni perjantaina ihanaisen Julian, joka on juuri muuttanut lähes mun naapurikseni! Vaikka pitkään emme ehdi naapuruudesta nauttia. Ensin menin Julian luo juoruamaan viime hetken juttusista ja sitten lähdimme viettämään tyttöjen iltaa ulos ♥ En tiedä olenko vain lopen kyllästynyt Lahteen asuttuani täällä all my life ja alkanut tottua pääkaupunkiseutuun, vaiko onko kaikki täällä oikeasti pysähtynyt paikoilleen ja ihmiset kadonneet taivaan tuuliin. Sillä missään ei ollut ketään, vaikka kolusimme kolme illanviettopaikkaa! Ilta päättyi siihen, että jälleen kerran nukkumatti tuli laittamaan mut julkisella paikalla untenmaille ja käskemään kotiin univelkojeni takia.

a3
 
Viikonloppuna mulla oli jos jonkinsorttista suunnitelmaa, mutta päätin lopulta viime kädessä nollata univelkavarastot ja ottaa leppoisasti! Alkuviikko starttasi vauhdikkaasti ja tiistaina mulla oli jälkikäteen mitä huvittavin epäonnenpäivä. Päivästä kertoo jo paljon se, kun aamu alkaa sillä, että poltat lempparirintsikoihisi hiustenkuivaajalla ruskean palojäljen, koska pesit ne vihonviimeisenä illalla ja yrität yleensä niin kätsyksi osoittautuneella keinolla kuivattaa ne pikaisesti kuivaajalla :D Sitten huomaat yhtäkkiä, että olet hälyyttävän myöhässä lähdössä kipittämään kohti aamujunaa ja lähdet juoksemaan sinne. Juostessa huomaat paitapuserosi ylimmän napin olevan vain pienellä pian repsahtavalla langalla kiinni ja sen tapahduttua paljastaisit traagisesti kaiken rintojen alapuolelle asti. Juna-asemalle selviydyt voittajana, mutta itse junaa ei näy pitkään aikaan missään sen ollessa itse myöhässä! Vihdoin pääset junaan ja sen hiljentäessä vauhtiaan päätepysäkillesi näet, kuinka seuraava junasi kiihdyttää pois toiselta raiteelta kohti lopullista määränpäätäsi... Sitä seuraavalla junalla oletkin sitten mattimyöhäinen! Loppupäivänä mikään ei onnistu... Niimpä tein hupsusti ja ajattelin nukkua heti kotiintultua illalla kello kuusi pikku päikkärit, mutta lopulta niistä tulivat yöunet. Jos mikään ei mene putkeen, parempi vain mennä nukkumaan ja herätä uuteen päivään! Ei ole varmaan ikinä maistunut niin herkulta herätä aamuyöllä virkeänä kuin sen jälkeen!

a8

Loppuun tokaistuna mua häiritsee hurjasti se, että haluaisin päästä itse kameran eteen enemmän, mutta oon nykyään niin huono tunkemaan sitä kameraa toisten kouraan. Asia täytyy ratkaista! :)

a7

~ ♥ ~ Good friends are like stars. You don't always see them, but you know they're always there. ~ ♥ ~