perjantai 11. huhtikuuta 2014

Nyt piisaa rakkautta ♥ Uusi kameraihastukseni

Hihi! Kuten Instagramin seuraajat jo tietätävät, kävin hakemassa uuden rakkauden kotiin ♥ Rakkaus on nimeltään Canon EOS 700D! Tai ei se ihan niin helppoa ollut, se ei tahtonut lähteä millään minun mukaani ja tätä rakkautta sai oikein urakalla metsästää! :D Ensin minun maksusysteemit eivät ottaneet kelvatakseen, sitten luulin sen mokoman tehneen katoamistempun jokaikisestä kaupasta, ja kun myyjäpojut jo tutkailivat, ettei sitä tule olemaan sielläkään miljardeihin vuosiin, mistä kaikki kaupat sen itselleen hankkivat, olin jo ihan toivottomana koko tyttö. Mutta! Onni ja rakkaus löytyivät Kärkkäiseltä, jonka varastossa oli vielä pari kipaletta kyseistä kameraa. Sitten loikin hymy huulilla kamera kainalossa kotiin!



Vaihto Canon 1000D:stä 700D:stä oli kyllä silmiinpistävä! Jo heti kädessä huomaa, kuinka 1100D tuntuu muovilelulta tähän uutukaiseen verrattuna. 700D on tällä hetkellä uusin satasarjalainen. Kokemuksesta oma mielipiteeni on, että satasarjalaiset hipovat täydellisyyttä harrastelijalle! Siitä seuraavan "luokan" paremmat kamerat ovat turhan luksusta ja tonnisarjalaiset uupuvat ominaisuuksiltaan. Canon lainaili viime vuonna minulle paria järkkäriä, 650D:tä ja 7D:tä, ja kyllä se 650D vaan otti voiton, vaikka on olevinaan "huonompi"! 7D:llä oli ehkä mainiommat mahdollisuudet monipuolisempaan kuvaukseen, mutta se oli niin painava, iso jötikkä, ettei sitä tohtisi kantaa mukana paljoa minnekkään. Jos olisin ollut hitusen perillä aikoinaan, enkä vain hinkunut jonkinsortin järkkäriä heti pikimmiten, olisin napannut heti ensimmäisellä kerralla kaupasta satasarjalaisen tuhatsarjalaisen sijaan.


 Rakastunut ♥

Kameran runko on loistava ja ihan parhautta ovat minulle uutukaiset ominaisuudet, kuten esimerkiksi kääntyvä kosketusnäyttö ♥ Piakkoin näette mahtavia kuvia! ;)






Nyt kun mulla on tämä uusi ihanuus, mun piti laittaa reilu 2 vuotta takaperin ostettu Canon EOS 1100D järkkärini myyntiin blogiin, mutta tutkaillessani sitä äsken huomasin, että VOI KRÄP! Sen objetiivi on aivan yllättäen kuolla kupsahtanut, ei tarkenna ollenkaan ja sitä saa vääntää ja kääntää, jotta jäykkää objektiivia saa pyöriteltyä... Mulla on nyt tarpeettomana hyvin kohdeltu, lähes moitteettomassa kunnossa oleva 1100D-runko (kamerahihna on kulunut käytössä ja muovinpalanen sen reiän, josta silmällä kurkistetaan kohti kuvattavaa kohdella, ympärillä on revennyt pienesti, mutta huomaamattomasti!) Turhaan se tuossa kököttelee käyttämättömänä, jos ketään sattuu kiinnostamaan perusjärkkärin runko pikkuhintaan? Jos kukaan kokee kaipaavansa tuommoista mötikkää, laittaa sähköpostia ppetrinas@hotmail.com! :) Nouto luonnistuu Lahdesta tai Helsingistä ja tietty on olemassa posti! :)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kuulumisplöräys

Heipsan ja kaunista kevätiltaa! Mulla on tuhansittain ja tuhansittain kuulumisia teille jaettavaksi ja pääkoppa solmussa mietin, että mistä tohtisin aloittaa. Blogi on ollut pitkään poissa elämästäni henkilökohtaisista syistä, joten tahdon vielä luritella tänne niistä ihanista asioista, joita kuluneena aikana on päässyt tapahtumaan!



Viime vuoden loppupuolella tämä tyttönen vähän lomaili ennen tammikuisia töiden alkuja. En ollut seurusteluaikoinani mikään partyhiiri, joten nyt sitä tuli kokeiltua. Kävin muunmuassa visiitillä Turusta lähtevällä Ruotsin laivalla, emmekä me pöhlät olleet tienneet etukäteen, että varaamamme risteily oli especially for seniors :'D Risteilijöiden keski-ikä oli ehkä 75v, seassa muutamia eksyneitä nuoria :D Ikimuistoista.



Vuoden alusta mulla starttasivat työt lasten kerhoissa, enimmäkseen 7-8 vuotiaiden iltapäiväkerhossa. Kuinka sydäntälämmittävää ja suupieliä ylösnostattavaa puuhaa! Sain purra hammasta pillitystä pidätellen vikana työpäivänä ison ryhmähalin keskellä. Lopulta kuitenkin lähdin naurun saattelemana, sillä viimeinen lasten yhteishali oli niin innokas, että sain sanoa tasapainolleni heipat, lensimme koko kööri ja olimme nurin pinossa keskellä pihaa hahha! Nyt pänttäilen kokopäiväisesti yliopiston pääsykokeisiin. Saas nähdä saanko kunnian kuulua siihen mahdottoman minimaaliseen prosenttiin, joka aloittaa syksyllä opinnot Helsingin valtiotieteellisen viestintälinjalla! Odotukset on kovat ja nyt paiskitaan töitä! Toissaviikolla olin ensimmäistä kertaa Eximian valmennuskurssilla Helsingissä (jes, vähän maukkaampaa ympäristöä!) ja ei voi sanoa muuta kuin että miten mahdottoman paljon se auttaakaan! Hurjalta kuulostaa, että hakijamäärä lähentelee melkein tonnia, mutta valmennuskursseja on vain muutama ja minun kurssilla vain 13 ihmistä :D Etuoikeutettuja ollaan, voiko muuta sanoa. Töiden tekemisen ja opiskelun ohella on tottakai muutakin elämää! Mulla on hurrrrjan hurja lukusuunnitelma, joka ei ole pitänyt vielä päivääkään, että luen noin viitenä päivänä viikossa klo 8-16 poikkeuksena valmennuskurssipäivät. Jotta noin mahtipontista pänttäystä jaksaa, on piristettävä itseään kaikin keinoin se muu jäljelle jäävä aika.


Ja kuin tilauksesta, mulla on ollut vaikka minkäsortin menoa, joten vauhtia on riittänyt! Synttäreitä piisaa jännästi näin tähän aikaan keväästä harvasa viikko ja mitä parhautta, Kata ja Eliisa tulla tupsahtivat takaisin Australiasta viikko takaperin 5kk jälkeen! Me mainiot ystävät Iidan kanssa pähkäilimme pitkin kevättä loistavaa sotasuunnitelmaa tyttösten paluun varalle. Lopulta päädyttiin järjestämään mahtipontiset yllätyspaluu/synttärijuhlat tytöille (molemmille pyörähti komea luku 20v täyteen juuri ennen paluuta). Tytöt luulivat viettävänsä illan ja päivän Iidan kanssa ja menevänsä ravintola Pancho Villaan, mutta hupsista keikkaa ravintolassa odotti monta metriä pitkä pöytä, jonka ääressä odotti iso kasa kavereita, joita he eivät olleet nähneet lähes puoleen vuoteen! Eikä siinä kaikki, sen jälkeen oli vuoro yllättää Kata ja Eliisa ravintolan ulkopuolella odottavalla limusiinilla, jonka kyydissä teimme kiekkaa kaupungilla. Aikamoinen kyyti oli, sain aikaiseksi silmähuppelin, kun viinipullo kaatui mun silmääni :'D Sen jälkeen olin vielä hankkinut pöytävarauksen Tivoliin ja ilta oli taattu!



Ja kuten odottaa saattaa, minun elämääni ei ole ilman hömppiä sattumuksia ja tohelointia. Olen muunmuassa onnistunut tänä keväänä yhden viikonlopun aikana saamaan sekä iPhonen, että nilkkani säröiksi. Siinä sitten irvistelin kivun takia ajellessani autolla tekemään kännykkäostoksia ja hoksasin, että ehkä olisi käytävä lääkärissä tehtyäni edellisenä päivänä hienon ilmalennon pimeissä portaissa. iPhone 4s oli tuhannen säpäleinä, mutta nilkasta oli säpäleinä loppujenlopuksi vain nivelside. Lucky me! Nyt taskussani kulkee uusi kultainen iPhone 5s ♥ Jotain muita tekniikanvempelejuttuja on luvassa, more about that later!



Oon myös käynyt tänä keväänä niin tiuhaan tahtiin hamppulääkärillä, että oon tehnyt varmasti ennätyksen "maailman innokkain hammaslääkärin tuolissa istuja"! Mulle sattui nimittäin viime vuonna köpelö temppu, että hampaani lähtivät sikin sokin vinoutumaan, vaikka oon viettänyt yli puolet elämästäni oikomishoidossa, joka päättyi pian sen jälkeen, kun mulla pyörähti 18v täyteen. Joulun aikoihin mun ei tehnyt enää paljoa mieli suuta avata ja pukki ilahdutti mua antamalla mulle lahjaksi hampaiden suoristuksen Inman Aligner -hoidolla täällä Lahdessa Torin Hammaslääkäreillä. Nyt alkaa olemaan komealla mallilla ;) 

Ääks miten vaikeaa tiivistää kuulumisia unohtamatta varmasti miljoonaa kertomisen arvoista yksityiskohtaa! Kaikkein parasta mitä kuluneina aikoina on tapahtunut vaikeiden aikojen jälkeen, on se mitä silmällä ei nää. Olen onnellinen, että olen nyt se ihminen mikä olen! Vahva, muuttoa vaille itsenäistynyt, unelmiaan tavoitteleva, sinnikäs nuori nainen.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Hey, what's up?

Heippa! Pamahdin nyt vihdoin tänne takaisin kutkuttava tunne mahanpohjassa, että oli viimein aika kirjautua Bloggeriin, näpytellä postaus ja palata blogimaailmaan. Mua vähän jänskätti tulla takaisin ja mietin tätä ekaa postausta päivän jos toisen ja vielä kolmannenkin. Homman alkuun pyöräyttäminen on aina se vaikein vaihe, ja oon hieronut tässä aivonystyröitä ja miettinyt, että miten aloittaa kaiken muututtua niin paljon entisistä ajoista! Paljon on tapahtunut ja pitkä aika taukoa takana. Olisi niin paljon sanottavaa, että mun pää yliajattelee! Mutta, feels great to be back! ♥ Tauko teki terää, mutta hahah tällainen kirjoittajaihminen kun olen, niin mun viestittelyt kavereille alkoivat venyä kilometrin pituisiksi normaaliin nähden tauon aikana, kun omaa sanaista arkkuaan ei tullut purettua muulla tavoin!

Mitäs minulle kuuluu? Lyhyesti ja ytimekkäästi - viimekeväiset lukiopaperit kourassa viettelen nyt välivuotta ja löysin ihanan työpaikan lasten parista siksi aikaa, kunnes ensi kuun lopussa lopetan aloittaakseni ramppaamaan Helsingissä yliopiston valmennuskurssilla ja lukemaan pää ahkerana!

Mutta. Mitäs tapahtui sitä ennen?

Blogitauko alkoi selkeästi koputella oveen, kun bloggailu alkoi tuntua tönköltä ja tökkiä ja blogi otti lomaa vähän väliä. Lupaukseni menivät pöpelöksi ja siitä jäi karvas maku suuhun. Monella on ollut kysymysmerkki pään päällä miettiessään mitä oikein tapahtui, kupsahtiko se bloggaaja? Lopettiko se? Heittikö se kiinnostuskiikarinsa roskiin ja lähti vetämään? Ei ei.

Blogit eivät ole vielä olleet hurjan pitkään iso juttu Suomessa. Vastahan Suomen blogimaailmassa ollaan kiihdytyskaistalla ja pääsemässä vauhtiin! Puhumattakaan sitten kuinka uusi juttu on blogitauon pitäminen. Ei ollut paljon ketään tuttua kehen "samaistua" tai kenelle puhua asiasta. Koska blogin pito vaikuttaa paljon elämään, vaikuttaa myös se, kun siitä jää tauolle. Blogin aineistona on oma elämä, joten elämän koukerot ovat - loogisesti - suorassa yhteydessä siihen, miten blogin teko sujuu. Mun ympärilläni tapahtui viime vuonna ei-yhtään-niin-kivoja asioita, jotka saivat mun elämän heittämään kärrynpyörää ja sen muuttumaan todella suuresti. Olin jo muutenkin elämän taitekohdassa lukiosta lakin saatua aikuistumisen kynnyksellä! Se oli todellakin vuosi kaksituhattakolmetoista, epäonnenvuosi, josta oon niin iloinen, että se on viimein historiaa! Silloin mua ahdisti olla esillä ihmisten silmien alla "syynättävänä" blogissa ja halusin vetäytyä vähän kuoreeni. Muutoksien valtavassa virrassa tunsin kadottaneeni itseni ja sen mitä halusin, ja muutuin ja kasvoin paljon mullistavien asioiden keskellä. En enää tuntenut enää blogia omakseni, ja blogin suunta karkasi hakoteille. Sille tuli vähänkuin "identiteettikriisi" ja sen persoona katosi. Enkä halua missään nimessä kirjoittaa persoonatonta blogia! Ei ole toisaalta mikään yllätyksien yllätys, että jossain vaiheessa tapahtuu jotain tällaista, kun blogia on 16-vuotiaasta väsännyt ja täällä kirjoittelee ihan pian kaksikymppinen nuori nainen.

Näin parhaaksi hiljentyä. Elämänmuutos vaati muutosta blogiin, mutta muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Mun oli ensin löydettävä uusi kaava elämääni ja sen jälkeen löytyisi helposti blogin kaava. Oli parempi ja turvallisempi pitää suunsa tiukasti supussa kuin tarinoida julkisesti ollessaan vähän hämillään kaikesta. Nyt oon onnellinen tämän kaiken jäljiltä, sillä kuten tämä optimisti on aina uskonut, elämä palkitsee lopulta sinniteltyä läpi huonojen aikojen antamalla jotain entistä parempaa. Näillä näkymin mulla pyörii sukat jaloissa innostuksesta tulevia aikoja kohtaan! Teinivuoteni ovat parissa kuussa virallisesti menneen talven lumia ja nuori aikuinen nainen avaa uuden oven elämässään, jonka toiselta puolelta löytyy erilainen maailma. Samalla tämä blogi irtaantuu nyt virallisesti menneestä ja avaa uuden sivun! 

Jos katsotaan vielä hetki historiaan päin, niin kuinka pieni tyttö olinkaan aikoinaan aloittaessani blogin, vaikka tunsin itseni jo niin isoksi! Jo silloin tiesin, että haluan tehdä omaa juttuani omalla tavallani. Olen pienestä pitäen halunnut olla erilainen kuin muut - en mitenkään superradikaalisti - vaan että korostan persoonallisia piirteitäni, omaan omat mielipiteeni, enkä "mene toisten perässä". Tai että ostaisin vaikka samoja vaatteita ystävieni kanssa (jälkeenpäin muuten naurattaa millainen maailmanluokan show tästä on saatu aikaiseksi 17-vuotiaana :D). Olen mielipiteiteni kannalta vahvaluonteinen ihminen. Kun olen jotain mieltä, niin olen sinnikkäästi sitä mieltä ja piste. Ennenpitkää muutan mielipiteitäni vain pitkän ajan kuluessa elämän muutettua minua. Joten, persoonallisuus on asia, johon haluan ennenkaikkea tähdätä blogin kanssa! ♥ Viime vuonna, kuten jo tokaisin, suunta oli vähän hakusessa ja silloin hyppää helposti siihen kaavaan "millainen blogin pitäisi olla", joka on syntynyt blogien yleistyttyä. Be yourself, everyone else is already taken.

Olen aina kirjoittanut melko henkilökohtaista blogia. Olette saaneet kuulla tosi yksityiskohtaisia juttuja mun elämästäni ja esimerkiksi parisuhteesta. Olen suora ihminen ja kova pölöttämään, mutta tästedes haluan rajoittaa vähän yksityisyyttäni. Näitä asioita ei niin tullut mietittyä silloin, kun blogin aloitti aikoinaan hyvin nuorena. Sitä ei oikeasti tiedä kenen korville asiat kantautuvat! Musta oli esimerkiksi tosi hurjaa, että mun papan nukuttua pois mun kaukaiset sukulaiset, joiden en osannut aavistakaan lukevan tätä, ottivat yhteyttä kuultuaan asiasta blogini kautta! On elettävä blogiin julkaistujen asioiden kanssa huomioiden, että tulevaisuudessa esimerkiksi sun unelmatyöpaikan pomo tietää ne :D Yksityisyyden merkityksen tajusi myös, kun koki miltä tuntuu erota hyvin julkisesta parisuhteesta. Tästedes syynään vähän tarkemmin mitä päästän suustani blogissa.

Koko bloggailun ajan alusta asti mun kuvaajana, kuvanmuokkaajana, teknisenä apuna ja ennenkaikkea taustatukena oli entinen poikaystäväni. Haluan kiittää Jonia kaikesta, vaikka nyt meidän tiet ovat lähteneet eri suuntiin. Nyt mun on opittava tekemään tiettyjä juttuja ihan itse, edessä on varmasti jänniä seikkailuja html-koodin ja kuvanmuokkauksen kanssa :D

Olen aina rakastanut kirjoittamista ja tahtonut saada vähän erilaisempaa tekstiä aikaiseksi ja se ei tule muuttumaan! Haluan panostaa entistä enemmän kirjoittamiseen, välillä pamauttaa tänne niitä "kilometritekstejä" ja ravistaa maailmaa jollain. Sen lisäksi tietysti kuvata kauniita asioita ja inspiroitua asukuvilla ynnä muilla monenmoisilla jutuilla. Muutto omilleni uuteen ympäristöön tulee hetkauttamaan blogia paljon. Katsotaan mille linjalle blogi lähtee ja mitä tuleman pitää, nyt haluan ennenkaikkea keskittyä tekemään tästä hauskaa, irrottautumaan vanhasta ja luomaan jotain ihan uutta!



Ps. Blogin vanha suuntaus on selkeästi vanha, sillä blogi on harmaantunut ulkonäöltään viimeisinä bloggausaikoina! :D Mitähän olen oikein ajatellut tuosta kolkosta värittömyydestä... Alla hyvänmielenbiisi ♥

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Inspiration Blog Awards

Viime viikonloppua olin odottanut huuuisin kauan ja vaikka se aluksi vaikutti menivän ihan mullin mallin pieleen mun viime tippaan jätettyjen suunnitelmien ansiosta, loppu hyvin kaikki hyvin - en olisi voinut parempaa siitä toivoa! Mulla oli kunnia olla kutsuttuna Indiedaysin järjestämään bloggaajien tapahtumaan, Bloggers' Inspiration Dayhin sekä Inspiration Blog Awardseihin, joista jälkimmäiseen otin saapuakseni! Olin koko edeltävän illan tohinoinut mun punaisen mekkoupeuden kanssa, joka päällä mulla oli tarkoituksena rientää gaalailtaan, mutta mekko saapui viimeisillä mahdollisilla hetkillä samana päivänä postiin ja se sattui olemaan mittasuhteiltaan jotain aivan pöperöä! :D Iltamyöhällä yritin nuppineuloin muotoilla siihen vyötäröä ja ommella uuteen muotoon, mutta mekko vei tällä kertaa voiton ja minä jäin nuolemaan näppejäni hahah :D Lopulta kamppailu kuitenkin päättyi tasapeliin, sillä löysin housuihmisenä vielä mieleisemmän asusen päälleni alla olevista vetimistä!



Lauantaina aamupäivästä pienten suurten vaatekriisitohinoiden jälkeen pompattiin mukaani lähteneen aveccini kanssa Helsingin junaan, jonne minä jälleen kerran tapani mukaan saavuin punaisena possuna puuskuttaen kiireen yllätettyä hah! Määränpäähän päästyä pyörittiin hetki kaupungilla ja käytiin nappaamassa Carlingsista mulle uudet mustat farkut iltaa varten - vanhat harmahtaneet yksilöt kun olivat revähtäneet komeasti haaroista muutama viikko takaperin ja olivat ommellusten varassa kasassa ja uhkana revetä hetkenä minä hyvänsä uudestaan. Etsittiin vielä mieluista ruokapaikkaa täyttääksemme masumme pitkääpitkää iltaa varten, mutta mites siinä niin kävikään, että päädyttiin illastamaan hienolle aterialle mäkkäriin :D Seitsemältä illalla suunnistettiin Klaus K Livingroomiin, jonka ulkopuolella kuhisikin jo iso kasa bloggaajia odottelemassa blogigaalan alkua!


En oo vieläkään osannut päättää oonko tässä kuvassa silmät vinksinvonksin ristissä vaiko fiksun näköinen vain katsomassa kameraan xD Gaalaan hypähti päälle: Sifonkitoppi ja kengät NELLY | Bleiseri & kaulakoru H&M | Pikkulaukku BIANCO | Farkut CARLINGS | Kello UR & PENN


Tarjolla oli paaljon ilmaista juomaa ja ruokaa ja jännittävä ilmapiiri, kun yhtäkkiä näki kertarysäyksellä monta bloggaajaa, joiden kanssa on lukenut toistensa blogeja jo peräti vuosia, mutta koskaan ei ole ennen päästy nenät vastakkain! Välillä mulla oli tosin olo, että tämä pikkuinen pätkä hukkui ihmispaljouteen ja moni tuttu bloggaaja jäi tapaamatta, joiden jälkikäteen kuuli olleen paikalla. Juhlapaikka oli todella tyylikäs unohtamatta hurjilla valoilla varustettuna portaita, joiden päällä kipittelin aina ihan hölmistyneenä :D Jossain vaiheessa iltaa kyseisillä rappusilla alettiin jakamaan palkintoja vuoden inspiroivimmille blogeille ja oon todella iloinen pitkään seuraamieni bloggaajien puolesta, jotka tulivat palkituiksi! Erityisen ylpeä olin Annasta, vuoden 2. inspiroivimmasta lifestylebloggaajasta, jonka bloggailua olen seurannut lähes ensiaskeleista lähtien ja tänä vuonna Anna on inspiroinut mua ihan valtavasti isolla elämäntapamuutoksellaan, että vauu! Ensi vuonna gaalassa jos tämäkin tyttönen voisi olla edustamassa blogiaan vähän enemmän ylpeänä :)




Olin koko päivän ollut vähän tokkura tyttö, sillä edeltävänä yönä unet jäivät vähille mun pukeutumisprobleeman vuoksi, mutta illalla aloin vähitellen heräillä! Gaalailta hurahti ihan hurjalla vauhdilla ja sen jälkeen täytyi vähän huilia ja kohennella laastareita... Olin nimittäin juuri hankkinut uuden parin mustia luottokorkkareitani edellisten kuluttua ahkerassa käytössä niin vänkyröiksi, että kohta olisi kuulunut naps ja korko jos toinenkin olisi ollut poikki. Ja kun uutukaiset eivät olleet vielä muotoutuneet jalkaani, niin parhaimmillaan mun koipiani koristi 5 tai 6 laastaria per jalka hahah! Myöhemmin illalla suunnistettiin Helsingin yöelämään ja täytyy sanoa, että kun ekaa kertaa koko puolitoistavuotisen aikuisuuteni aikana (keskiviikkona oli 19 ja puolivuotissynttärit! ;D) suuntasin nyt pääkaupungin mahtipontiseen yöelämään, niin BUJATSAGA miten sen meno räjähti mun silmissäni! Haluankohan jokuseen toviin mennä viikonloppuna ollenkaan ulos laimeassa Lahdessa :D